Ilkeyden ja julmuuden esitaistelija

Inkeri Hallamaa 6 C kirjoittaa vuoden 1999 Kevätpörriäisessä:

"Erilaista ei hyväksytä joukkoon. Ulkonäkö on yleisin syy syrjintään."

Tämä huomio on kaikessa ilmeisyydessään varsin uskottava, mutta asiaa ei enää juurikaan ajatella aikuisten maailmassa, koska pelin säännöt muuttuvat.

Aikuinen mies saa olla ruma, kunhan hän tekee rahaa tai osoittaa muilla tavalla taitonsa. Ruma miehen itsevarmuus voi jopa synnyttää aivan erityistä karismaa, kuten osoittaa esimerkiksi Serge Gainsbourg.

Sitä ennen ruma ihminen joutuu selviämään läpi peruskoulusta. Ruma artisti tunnistetaan erityisen lahjakkaaksi, koska hän on säilyttänyt palonsa ja selvinnyt. Moni ei selviä. Rumuuden lisäksi elämää leimaavat huono itsetunto, haluttomuus opiskella sekä yleinen katkeruus systeemiä kohtaan.

Hiljattain Tuomas Enbuske bloggasi otsikolla:
Miksi homojen vastustajat ovat niin rumia?

"Homofobisissa ja rasistisissa mielenosoituksissa ei juuri näe miehiä, joilla olisi lisääntymisen kannalta oleellisimpia ominaisuuksia: ulkonäköä tai älykkyyttä."

Enbusken kirjoitus ei ole kovin älykäs tai tyylikäs, mutta se heijastelee varsin hyvin Kevätpörriäisen tasoisia, sivistyksemme pintakerroksen alla vaikuttavia ennakkoluuloja ja niihin perustuvia valtarakenteita.

Entä muistatko vielä kuinka vuonna 2012 somessa hassuteltiin Hel-Looksin pilaversiolla Per-Looks, johon koottiin Perussuomalaisten kauniisti rujoja ehdokkaita kunnallisvaaleissa:
http://per-looks.tumblr.com/

Tämä kaukainen muisto tulvahti mieleeni, kun näin videon Donald Trumpista, jossa hän taas kerran haukkuu vastaehdokkaitaan tai heidän puolisoaan puhtaasti perustuen ulkonäköön, tai omassa mielikuvituksessaan kyhäilemiinsä tarinoihin:
http://www.vox.com/2016/7/30/12332922/donald-trump-khan-muslim

Donald Trumpin on useissa vertailuissaa havaittu valehtelevan toistuvammin ja röyhkeämmin kuin hänen vastaehdokkaansa, mutta jatkuvasta valehtelusta huolimatta hänen kannattajansa sanovat, että heihin vetoaa hänen rehellisyytensä.

Trump on rehellisesti sika. Hän on rehellisesti töykeä. Hän toimii töykeästi ikään kuin paha maailma oikeuttaisi käyttämään kaikkia törkeitä keinoja. Tämä varmaankin tuntuu vapauttavalta ihmisestä, joka on koko ikänsä odottanut, että muutkin tunnustaisivat todeksi hänen kokemansa pilkan tässä julmassa maailmassa. Nyt vihdoinkin kaikki muut saavat nähdä ja kokea sen kohtelun, jota hän on kohdannut peruskoulussa ja läpi myöhemmän elämän.

Trump tuntuu perustavansa vaalistrategiansa kyynisyyteen ja lonkalta heittelemiseen, ja sikäli kuin jokin kommentti ja asenne vetoaa yleisöön, hän toistelee sitä kannattajiensa mieliksi. Hän on siis tyylipuhdas populisti, eräänlainen lakmuspaperi, joka reagoi ympäristön tilaan.

Trump osaa puhua tavalla, joka vetoaa moniin ihmisiin. Populistina hän on aikansa peili, joka peilaa eriarvoisuutta ja modernin ajan tuottamia pettymyksiä, mutta meillä ei ole paljoakaan näköaloja siitä, mitä hän tekisi, jos tulisi valituksi. Hän tuskin tietää sitä itsekään. Vaikuttaa siltä kuin Trump haluaisi tulla presidentiksi ja siinä kaikki. Hän haluaa sitä itselleen: sulan hattuun, kuolemattomuutta, uuden lelun. Pahinta olisi jos hän tahtoisi toiselle kierrokselle ja jatkaisi siitä, mihin vaalikampajanjassaan jäi.

Voi myös olla, ettei hän välittäisi toteuttaa mitään lupauksistaan, vaan tekisi omaksi mielekseen ihan jotain muuta. Hän saattaisi tuottaa pettymyksen sekä niille, jotka toivoivat työpaikkaa tai pelkäsivät ydinsotaa.

Äänestäjissä huomio on kiinnittynyt siihen, miten herkkäuskoisia ja "tyhmiä" heidän nähdään olevan. Miljoonat Trumpin kannattajat eivät tunnu huomaavan valheita tai välittävän niistä.

Kauhistuttavia puolia on kaksi: että joku on niin häikäilemätön ja sanoo ääneen sellaisia asioita - ja että juuri sen miljoonat haluavat kuulla. Koston sanotaan olevan suloista. Fantasioissaan ihmiset kenties pääsevät kostamaan systeemille sen, ettei se rakastanut heitä kylliksi ja nostanut heitä merkittävään asemaan. Trumpin johdolla valkoinen roskaväki pääsee tappamaan isänsä, joka on järjestys, ja raiskaamaan äitinsä, joka on sivistys.

Lisääntynyt eriarvoisuus on tosiasia etenkin Yhdysvalloissa. Jos Trump ei voita, meillä on edessämme seuraava kauhuskenaario:

Demokraatit juhlivat voittoa ja kaikki hyväosaiset, korkeasti koulutetut ihmiset riemuitsevat, kun ahdasmielisyys koki tappion. Mutta onko mikään muuttunut? Nyt ihmiset ovat sentään hetken aikaa varpaillaan. Vielä kauhistuttavampaa on kenties palata yhteiskuntaan, jossa ollaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, eikä missään olisi mitään vikaa.